mulla oli tänään suunnitelmana julkasta kirjostus siitä,

kuinka oon voittanut tän tunteen

ja onnistunut kadottaa sen ikuisiks ajoiks

ja et oisin vihdion oman elämänä sankari

mutta tais käydä toisin

se tunne kun oot matkalla kotiin ja kaikki on super hyvin ja tuntuu ettei irtoo muuta ku hymyä ja sit yhtäkkiä jotenkin kaikki romahtaa niskaan eikä vaan tiedä miks

need

kuvia

fiilis kuvin koska sanoilla en osaa

pari kuvaa kuvaamaan tätä hetkeä

se tunne kun en ilmeisesti kelpaa tälläisenä kuin olen

en edes rakkaimmilleni ihmisille

dark

palasin takas kylmään

palasin takas arkeen

palasin takas todellisuuteen

palasin takas yksinäisyyteen

palasin takas tähän ikuiseen pimeyteen

hieno elämä

on mul aika ikävä takas sinne lämpöö

mut silti hienoo ja ihanaa olla takasi täällä

mul oli ikävä ihmisiä

<3