Mä oon kyllästyny kaikkeen ja suoraan sanottuna mä oon kyllästyny tähän elämään, tähän vitun paskaan elämään. Kaikki on niin turhaa ja teeskenneltyä, mä oon yks teeskentelijä. Teeskentelen et kaikki on hyvin, niin se on aina menny. Hymyilen ja myöntäilen et kaikki on hyvin. Ja loppujen lopuks ei kukaan sit huomaakkaan todellisuutta. Elämä kadottaa todellisuuden ja siks kaikki on teeskentelyä ja turhaa. Ihan turhaa on siis elämää. Ihan turhaan on luotu eläminen ja annettu esim. mulle mahollisuus ajatteluun. Ihan hyvin vois olla niin ettei mitään oo. Ettei vaan tarttis ajatella et kaikki on turhaa. Mä oon vajonnu niin syvälle ja rakastunu jollain tavalla tähän suruun ja masennukseen etten haluu apua. En haluu puhuu siitä kenellekkään, olla vaan omissa oloissa. Eli ihan vinkkinä teille eräille ketkä luette tätä, tiiän mitä ajattelette mut jättäkää mut rauhaan kiitos. Kuten jo tästä keskiviikosta opitte, mä oon turhautunu eikä mua kiinnosta. Siks ajattelen et ois vaan parempi kadota ja suorittaa tää niin sanottu tehtävä eli eläminen loppuun ja samalla toivoo et se tapahtuis äkkiä. Toivon vaan et pääsen pois täältä. Sitä mä todella toivon, mä en nimittäin pidä tästä pelistä enään. Pelasin jo mun kortit loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti