mä en tajua kuinka aina onnistun löytää tän surun uusiks ja uusiks.. välil pääsen sen yli mut sit taas takerrun siihen, ihan kun haalisin sitä tahallaan sisälleni varastoon pahan päivän varalle? Hei c'moon nyt on jouluaatto ja mä tyylii itken täällä ja angstaan, vähänkö on perseestä juu.. ehkä oon vaa yksin ja poden huonoo fiilistä koko lopun vitun elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti