Se saattaa jokus viellä kääntyä onneksi tai vaikkapa iloksi.
Mutta nyt olo on vaan niin voimaton ettei tahtois jatkaa.
Jaksaisiko enään uskoa, että kaikki kääntyy hyvin?
Pää täynnä kysymyksiä jotka kiusaa tätä yksinäistä tyttöä.
Kukaan ei tahdo auttaa, eikä kukaan tunnu välittävän.
Päivät kuluu kotona omassa huoneessa.
Koti on se ainoa paikka missä valehymyn saa pyyhkiä pois
kasvoilta ja olla oma itsensä. Hiljainen, todellinen ja hukassa.
Ei mitään elämää, eikä ketään joka pyytäisi ulos muiden ihmisten
ilmoille. Silloin oikea hymy voisi pilkahtaa, mutta ei se saa tilaisuutta.
Musiikki ainoana ystävänä josta saa jotain totuutta esiin.
Voiko se elämä koskaan suistua näin kauas raiteiltaan..