Tää on kyllä niin suuri ihme, niin suuri et pian alkaa jo pelottaa. Oon osannu olla ja todella pitkää vajoomatta syvälle pimeään. Oon osannu olla ilonen ja normaali ihminen. Niin pitkään että pelkään koska romahdan taas täysin, oli kyllä tänään todella lähellä. Mutta nyt fiilis on niin huipussaan, että on ihan uskomatonta. Tykkään tästä fiiliksestä, tykkään nykyisestä itsestäni. En mä tahdo enään angstaa ja masennella turhia. Mä tahdon olla onnellinen. Niin kuin nyt. Mutta pelkään, pelkään että romahdan sillä aina kun mulla on tarpeeks pitkään hyvä fiilis nii sit loppujen lopuks romahdan. Ja mitä kauemmin oon ollu ilonen niin sitä pahemmin mua masentaa. Ei, en halua sitä enään. Kiitos.