Onko normaalia kun kelailen millasta olis jos mua ei ois?
Mietin millasta elämä ois jos tekisin itsarin, miten mun perhe ja ystävät pärjäis?
Itsellenihän se ois vaan palvelus, ei tarvis enään kärsiä ja ja surra kaikkea.
Mutten vois tehä sitä mun läheisille, en vaikka kuinka unelmoisin siitä.
En ees uskaltaisi tehdä sitä, oon vaa yks läski pelkuri..
